Sunday, September 8, 2013

Pyhä Viisaus



Kulttuurikeskus ja kokoushotelli Sofia sijaitsee Vuosaaren Kallvikissa. Hagia Sofian kappelin lattia on peräisin Helsingin Taidemuseon seitsemän vuoden takaisesta ikoninäyttelystä. Kuviot noudattavat Kreikan Athos-vuoren luostareiden vastaavia. Kävin tammikuussa 2007 kaksi kertaa Tennispalatsissa Pyhän Vuoren ikoneita katsomassa. Vuoden 2000 maagisen William Blake -näyttelyn ohella se on ollut ihmeellisintä ja koskettavinta, mitä Helsingin museoissa olen koskaan nähnyt. Kuvat AF.

 

Pyhä Viisaus, Hagia Sofia, on nimetty Konstantinopolin / Istanbulin esikuvan mukaan, ja se liitetään ortodoksisen kirkon piirissä erityisesti Kristukseen. Maailmalla hämmennystä ja erilaisia tulkintoja osakseen saanut "Viisaus" (kreikan Sofia nähtiin jumalattarena, heprean Chokmah puolestaan kertoi "Isän Viisaudesta", kirjaimellisesti) on herättänyt paljon keskustelua siitä, mihin sana todellisuudessa viittaa. Myös ortodoksiteologiassa on ollut monenlaisia käsityksiä. Sofiaa kuvattiin naisellisena enkelihahmona alla olevassa ikonissa, joka on kopio alunperin ilmeisesti vuonna 1674 maalatusta karjalaisesta Jumalan Viisaus -ikonista. Kristus on Sofian yläpuolella. Voidaanko viitata "Kristuksen Sofiaan", joka ei ole asiayhteydestään irrallaan?
 

Viime vuosina on puhuttu Sofiasta (varsinkin "New Age" -tulkintakehyksissa) kokonaan Kristuksesta erillisenä hahmona, jolloin Sofian itsenäistä ja esi-kristillistä jumalatarkulttia on haluttu korostaa. Usein unohdetaan Kolminaisuuden olemukseenkin liittyvä tulkintaperinne: Pyhän Hengen "naisellisesta" luonteesta, samoin kuin Vapahtajasta sukupuolikysymysten tuolla puolen, on olemassa hyvin perusteltuja teologisia näkemyksiä. Kyse on "Jumalallisista Mysteereistä", joita ei voi lähestyä arkirationaalisten käsitteiden avulla, riippumatta siitä mihin itse uskoo tai on uskomatta. Sydäntäsärkevää on huomata, miten kaukana kirkkojen hengellinen dogmatiikka on saattanut olla uudemmista filosofis-henkisistä tieteen ja taiteen näkemyksistä. Harhaoppiseksi julistettu nk. sofiologinen koulukunta vei toki ajattelunsa hyvin mielikuvituksellisten polkujen kautta. Mutta Pyhän Hengen ja Sofian yhteisistä piirteistä olisi kuitenkin hyvä puhua. (Uskontunnustuksessa mainittu Kyrio[tete]s eli Herra[udet] on nimitys, jota käytetään toiseen enkelihierarkiaan kuuluvista olennoista, jotka tunnetaan "viisaudenhenkinä" - kansanomaisemmin ilmaistuna, herramaiset piirteet kohtaavat naisellisen viisauden tällä olemisen tasolla, puhumattakaan mystisen Pyhän Kolminaisuuden olemuksesta, joka on kaikkien hierarkioiden yläpuolella ja pohjana). Filosofian esoteeristen virtojen jääminen kirkollisten keskustelujen ulkopuolelle on pahimmillaan lisännyt etäisyyttä jumalatarkultteihin, vaikka mahdollinen yhteys löytyi jo antroposofian(kin) kautta sata vuotta sitten. Kyse on mysteeriteistä. Ristiriitaa vanhojen ja uusien virtausten kohtalossa ei tarvitse olettaa olevan, vaikkei toinen ole halunnut tietää kristinuskon "mystisestä tosiasiasta" ja toinen on halunnut unohtaa "epäkristilliset" sofiamysteerit kokonaan. Ratkaisua voi etsiä näistä aineksista käsin. Onko murtuneen Sydämen Rukous luonteeltaan erilaista kuin särkyneen?