Saturday, December 27, 2014

Joulupäivien aikaan


Kuvan maalasi / otti Laura Vilva. Täydellinen Steiner-vaikutelma syntyi vahingossa, sillä kuvan värit muuttuivat ikkunan ja kameran yhteisvalotuksen ansiosta. Alunperin hieman persikan sävyjä muistuttava kirjan kantta varten tehty taustamaalaus muuntui hetkessä persikankukan väriseksi, joka soveltuu ehkä vielä paremmin ilmentämään niitä pyrkimyksiä, joita minulla oli teosta kirjoitettaessa. Seitsemän ja kahdentoista vuoden takaiset muistikirjarunot asettuivat paikoilleen hitaasti ja (epä)varmasti. En ole halunnut tai uskaltanut tuoda niitä aiemmin julki, mutta kesäkuussa 2014 vihdoin ja viimein sain tekstit oikoluettua ja lähetettäväksi eri kustantajille. Kukaan ei halunnut julkaista teosta, mikä on varsin ymmärrettävää. Vanhoja Runoja on erikoinen kirja, jopa siinä määrin, että sitä olisi kuitenkin parasta lukea paperille painetussa muodossa. Ilmaista PDF-versiota viimeistelyn eri vaiheilta on ollut saatavilla, mutta kuten eräs opettajani Snellman-korkeakoulusta totesi, Vanhojen Runojen lukeminen ruudulta käsin jättää tietoisuuden enemmän pintatasolle. Varsinainen ja perinteinen kirjamuoto auttaa ehkä lukijaa pääsemään syvällisempään yhteyteen, aihepiirien vaihtuessa epämukavuusalueesta toiseen (en ole aiemmin kirjoittanut tämän kaltaista tekstiä; olen lähestynyt joitakin teemoja ikään kuin jos ne olisivat totta). Teoksen ensimmäinen versio "julkaistiin" Vaakamerkin kautta Platonin syntymä- ja kuolinpäivänä, toinen versio pyhän Andreaksen päivänä, ja kolmas on..........

Missä vaiheessa kirja ylipäätään "todellistuu"? Olemme astuneet jo uuteen aikaan mitä tulee julkaisemiseen ja kustantamiseen. Siinä on myös jotain vanhaa mukana. Käsinkirjoitetut teokset aloittivat koko "kirjakustannusalan" kauan ennen keskiaikaa. Ala on vain muuttunut vuosisatojen varrella. Nyt näyttää siltä, että se on jälleen perustavanlaatuisen muutoksen keskellä. Olen kiitollinen saadessani todistaa tätä murrosvaihetta omakohtaisesti ja itse siihen osallistuen. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kohtalon sanelemat ehdot ovat usein johdattaneet uusille poluille, avaten uusia näköaloja. Haluan painottaa tätä puolta asioista, sillä helposti saattaisi tulla aivan toisenlainen kuva tekemisistäni ja tarkoituksistani.

Vanhoja Runoja sisältää viitteitä henkisen tiedon alkeiden (A,B,C...) ymmärtämiseen, sekä niihin keskusteluihin tai kiistelyihin joita vasta sen jälkeen voidaan totuuden nimissä käydä. Valheitahan on maailma täynnä. En kuvittele tietäväni paljoakaan. Tiedän kuitenkin, ettei näistä aiheista puhuminen tai kirjoittaminen ole suositeltavaa, ellei ole ymmärtänyt eräitä lähtökohtia. Olen esittänyt sellaisia "sadun- tai unenomaisen keskustelun" muodossa. En väitä, että teoksessa olisi mitään ihmeellistä tai erityisen tärkeää. Lähinnä viittaan sisäiseen tilaan, jossa henkiset aihepiirit ylipäätään voivat avautua ihmiselle. Ne ovat luonteeltaan senkaltaisia, ettei niitä voida lähestyä kuin hartaalla, kunnioittavalla ja avoimella mielellä. Tänä päivänä sellaisen mielenlaadun saavuttaminen on hyvin vaikeaa (tulematta hölmöläiseksi, mikä estää asioiden ymmärtämisen yhtälailla). Tämän kaiken saarnaamisen jälkeen on muistettava kirjani olevan "fiktiota kehyksissä": se on ennen kaikkea runoutta, joka toteutuu Hölderliniä mukaillen, kun "olemme olleet keskustelu[ssa]".

Vanhoja Runoja, Vaaka

Vanhoja Runoja (PDF 2016)