On the Way to Sophia / Pyhä Viisaus

Kallvik area in Vuosaari is also known as "the Miami of Finland", because its architects went to Florida to take influences and to learn some lessons in city planning. Many of the streets and houses actually do remind a bit of Miami style, with the pastel shades and everything. But Kallvik hides another kind of reality, too. These pictures were taken by Antti Filppu on a romantic stroll in 2013.

Kallvik used to be the place where SuomiFilmi came to shoot many of its nature scenes. Situated by the end of a metro line, reached after a short walk, there is a haven waiting for the city pilgrim who makes it this far. Beginning at the strange-looking Black Stone's Park, one will see how the scenery changes with every step, slowly, to a different kind of atmosphere. Finally, there is a forest path with old and tall pine trees and a beautiful seascape, not unlike the ancient Byzantine paths found in the Greek islands. Kallistos Ware told us a few years ago on his visit to Sophia cultural centre, that "who ever does not love trees, does not love Christ", quoting once again his old teacher, saint Amphilocius of Patmos.

Kulttuurikeskus ja kokoushotelli Sofia sijaitsee Vuosaaren Kallvikissa. Hagia Sofian kappelin lattia on peräisin Helsingin Taidemuseon seitsemän vuoden takaisesta ikoninäyttelystä. Kuviot noudattavat Kreikan Athos-vuoren luostareiden vastaavia. Kävin tammikuussa 2007 kaksi kertaa Tennispalatsissa Pyhän Vuoren ikoneita katsomassa. Vuoden 2000 maagisen William Blake -näyttelyn ohella se on ollut ihmeellisintä ja koskettavinta, mitä Helsingin museoissa olen koskaan nähnyt.

Pyhä Viisaus, Hagia Sofia, on nimetty Konstantinopolin / Istanbulin esikuvan mukaan, ja liitetään ortodoksisen kirkon piirissä erityisesti Kristukseen. Historiallisesti maailmalla hämmennystä ja erilaisia tulkintoja osakseen saanut "Viisaus" on yhä herättänyt keskustelua siitä, mihin sana todellisuudessa viittaa. Kreikan Sofia nähtiin jumalattarena. Heprean Chokmah kertoo Isän viisaudesta, joko sananlaskujen mukaisesti tyttärenä tai kirjaimellisesti saavuttamattoman "isällisen sanan" virran muodossa; viittauksissa ilmenee mystinen yhteys 10. ja 2. sefiran välillä, sekä erilaiset tulkintaperinteet rabbien keskuudessa, mikä kuvastaa todellisen juutalaisen esoteerisen perimätiedon laajuutta ja syvällisyyttä. Myös ortodoksiteologiassa on ollut monenlaisia käsityksiä. Sofiaa kuvattiin naisellisena enkelihahmona alla olevassa ikonissa, joka on kopio alunperin ilmeisesti vuonna 1674 maalatusta karjalaisesta Jumalan Viisaus -ikonista. Kristus on Sofian yläpuolella. Voidaan viitata "Kristuksen Sofiaan", joka ei ole asiayhteydestään irrallaan. Kuvat Antti Filppu.

Viime vuosi(satoi)na "vaihtoehtopiireissä" on puhuttu Sofiasta kokonaan Kristuksesta erillisenä hahmona, jolloin jumalattaren itsenäistä ja esi-kristillistä kulttia on haluttu korostaa. Usein unohdetaan Kolminaisuuden olemukseen liittyvä tulkintaperinne. Toisaalta Pyhän Hengen "naisellisesta" luonteesta, samoin kuin Vapahtajasta sukupuolikysymysten tuolla puolen, on olemassa hyvin perusteltuja teologisia näkemyksiä. Niin ikään Isä-Jumalan määritelmästä on sanottu (esimerkiksi Kallistos Ware teoksessaan Ortodoksinen Tie), ettei se liity seksuaalisuuteen tai muihin inhimillisiin ongelmiin, vaan on pikemminkin "tekninen termi", joka on ihmisille annettu ylhäältä, syistä joita emme täysin osaa selittää. Kyse on jumalallisista mysteereistä, joita ei voi lähestyä arkirationaalisten käsitteiden avulla, riippumatta siitä mihin itse uskoo tai on uskomatta. Sydäntäsärkevää onkin huomata, miten kauas kirkkojen hengellinen dogmatiikka on saattanut joutua uudemmista filosofis-henkisistä tieteen ja taiteen näkemyksistä. Harhaoppiseksi julistettu nk. sofiologinen koulukunta vei  ajattelunsa mielikuvituksellisten polkujen kautta. Pyhän Hengen ja Sofian yhteisistä piirteistä olisi kuitenkin hyvä puhua. (Uskontunnustuksessa mainittu Kyrios eli Herra tavallaan kaikuu myös toiseen enkelihierarkiaan kuuluvien olentojen nimessä Kyriotetes eli Herraudet, jotka tunnetaan "viisaudenhenkinä"; kansanomaisemmin ilmaistuna, herramaiset piirteet kohtaavat naisellisen viisauden tällä olemisen tasolla, puhumattakaan mystisen Pyhän Kolminaisuuden olemuksesta, joka on kaikkien hierarkioiden yläpuolella ja taustalla). Filosofian esoteeristen virtojen jääminen kirkollisten keskustelujen ulkopuolelle on lisännyt etäisyyttä jumalatarkultteihin, vaikka mahdollinen yhteys löytyi jo sata vuotta sitten. Kyse on mysteeriteistä. Ristiriitaa vanhojen ja uusien virtausten kohtalossa ei tarvitse olettaa olevan, vaikkei toinen ole halunnut tietää kristinuskon "mystisestä tosiasiasta" ja toinen on halunnut unohtaa "epäkristilliset" sofiamysteerit kokonaan.

                                        

Monta vuotta sitten, kun elin vaikeita aikoja elämässäni ja minut oli vallannut epätoivon mieliala, isä Teofilos rohkaisi minua kertomalla, miten vanha kokenut samurai opetti nuorta noviisiaan taisteluun:

Jos ajattelet voittavasi, olet hävinnyt

Jos pelkäät häviäväsi, olet hävinnyt

Jos kiinnität huomiotasi vastustajan kokoon, olet hävinnyt

Jos vähättelet vastustajan kykyjä, olet hävinnyt

Jos epäilet omia kykyjäsi, olet hävinnyt

Jos olet ylimielinen, olet hävinnyt

Jos olet pelokas, olet hävinnyt

”Mitä jää jäljelle?”, kysyt

Taistelu!

Keskity siihen!

René Gothónin kirjasta 

Tuntematon pyhiinvaeltaja.

Snellman-korkeakoulun hengessä

                        

Snellman-korkeakoulun päärakennus "Taidetalo" Helsingin Jollaksessa. Radikaalina vaihtoehtona aloittanut, usein hippi-liikkeen piiriin kuuluvaksi leimattu steinerpedagoginen koulutuskeskus perustettiin vuonna 1980, jolloin sitä kutsuttiin Henkisen kasvun Snellman-korkeakouluksi. Nykyisin siellä opetetaan mielestäni joskus liiankin varovaista linjaa noudattaen. Yhteistyötä on tehty mm. Tampereen yliopiston kanssa, mikä on sinänsä hyvä ja toivottava suunta tulevaisuutta ajatellen. (Kaikki kuvat Antti Filppu, lokakuu 2013.)

"Mutta olemme nyt kypsyneet avartamaan kokemuksemme, todellisuuden tajumme piiriä. Steinerin mukaan kehitys väistämättä kulkee siihen suuntaan, että yhä useammalla ihmisellä alkaa olla henkistä havaintoa. Näin lieneekin tosiasiassa tapahtunut, kuten näemme monista oireista viime vuosilta. Mutta tavallisen tieteen kannalta nämä ihmiset ovat vain psyykkisesti häiriytyneitä, 'tärähtäneitä'; siksi tarvitaan myös henkiselle tiedostamiselle pohjaavaa tiedettä näiden havaintojen ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Vasta silloin saavutamme ihmistä ja yleensä elollista luontoa koskevissa tiedoissa ja taidoissa samanlaisen todellisuuspohjan, kuin olemme luonnontieteen avulla saavuttaneet elottoman luonnon alalla. Tavalliselta yliopistotieteeltä jää sen menetelmien rajoitusten vuoksi tiedostamatta ihmisen ja maailman henkinen, yliaistillinen puoli, ja tämä puutteellinen tietoisuus käy ihmiskunnalle yhä tuhoisammaksi. Tarvitaan ihmisen syvempiä tiedostamismahdollisuuksia..."

-Reijo Wileniuksen alkusanoja Steinerin teoksessa Johdatus ihmisen ja maailman henkiseen tiedostamiseen (Tammi, 1972). 

 

Yläkuvassa kokonaan luonnonmateriaaleista rakennettu "Ekoateljee", jota käyttävät erityisesti kuvataidelinjan opiskelijat. Puitteet eivät enää voisi olla luonnollisempia ja taiteellisempia.

Ensimmäisen kerran kuulin paikasta toimiessani vuonna 2005 tutkimusassistenttina nuorten aikuisten uskonelämää selvittävässä projektissa ("Urbaani usko"). Useat haastateltavista puhuivat Steinerista ja Snellman-korkeakoulusta sekä Kristiyhteisöstä, mikä ei valitettavasti näkynyt tutkimuksen päätelmissä, ja se kiinnitti huomioni tuolloin. Itse löysin tänne kesäkuussa 2007. Yleisopinnoille menin kaksi vuotta myöhemmin - se on valehtelematta ollut parhaita aikoja elämässäni tähän asti. Syksyllä 2011 aloitin opinnot pedagogisella linjalla. Edessä olikin eri syistä johtuen huomattavasti vaikeampia päiviä. Vasta viimeinen opintovuosi (2013-2014) tuntui helpommalta ja mielekkäämmältä. Välillä olen ollut syvällä pimeimmässä helvetissä, pitkän työharjoittelujakson kääntyessä ehtoopuolelle tuntui kuin olisin riippunut ristillä. Sellaista elämä on. Kaiken kaikkiaan on turha pohtia, kannattiko minun tulla tänne vai oliko tämä ajanhukkaa, sillä oppia sai koko rahan edestä monessakin mielessä. Onneksi myönteisiä kokemuksia oli tarpeeksi, kielteiset on helpompi kestää ja muistella niitäkin hyvällä.

www.snellman-korkeakoulu.fi

Syksyllä 2009 avattu luomua ja biodynaamista mahdollisuuksien mukaan suosiva kasvisruokala Salvia, jossa on myös kolme luokkahuonetta. Täällä olen viettänyt paljon aikaa, sekä Ove Ekin vesivärimaalauskurssien että Eira Hernbergin tutkielmaseminaarien ja kirjallisuusopintojen parissa. Viimeisimpänä kevään 2014 kurssilla kävimme läpi Goethen Faustia (1-2) ja Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, ja opin kaksi tai kolmekin merkittävää asiaa. Faustin mukaan niin kauan kuin ihminen yrittää hän erehtyy, mutta joka yhä uudestaan alati yrittää, hänet lopulta vapahdetaan. Dostojevski lisää tähän: tarvitaan myös katumusta (tai kuten kreikkalaiset sanovat, metanoia). Tämä on itäisen ja läntisen eurooppalaisen ihmisen risteyskohta, joka sopii hyvin suomalaiseen mieleen.

"Voidaan osoittaa että Steinerin tietoteoria jatkaa tietä, jonka aloitti Aristoteles ja jota ovat kulkeneet mm. Tuomas Akvinolainen ja Hegel, meillä Snellman. Kaikille näille ajattelijoille on yhteistä, etteivät  heille käsitteet ole pelkästään omaa tuotettamme; ne ilmaisevat myös itse todellisuuden toista puolta."

-Reijo Wileniuksen alkusanoja Steinerin teoksessa Johdatus ihmisen ja maailman henkiseen tiedostamiseen (Tammi, 1972).