Vuoden 2021 aikana sain kootuksi vanhoja esseitä, arvioita ja kolumneja julkaistavaksi kolmen teoksen muodossa. Hermeettisiä Kahvihetkiä, Ilmestyskirjan Kynnyksiä ja Esseekolumnit edustavat polkuni eri vaiheita ja tyylilajeja. Suuri osa ajastani varhaisten töiden parissa on vietetty henkisesti "syrjäisillä seuduilla ja hiljaisilla vesillä" liikkuen. Tosin julkinen paine voi olla kovaa, mikäli aiheet ovat tulenarkoja, kuten asiani ovat usein olleet. Kymen Sanomiin kirjoittamani kolumnit edustavat itselleni alaa, jonka hallitsen parhaiten, mutta valitettavasti sellaiseen on ollut vain vähän mahdollisuuksia aiemmin. Kun kesällä 2021 kävi lopulta selväksi, ettei sanomalehteen enää voi kirjoittaa, sain kuitenkin luvan julkaista vanhat Esseekolumnit. Takojaan olen kirjoittanut satunnaisesti vuodesta 2008 lähtien, ja 2020 viimeiseen numeroon saatoin julkaisukuntoon vanhan luonnoksen Ilmestyskirjan kynnyksiin liittyen. Hermeettisiä Kahvihetkiä sisältää hartaudella ja huumorilla viimeisteltyjä ja viimeistelemättömiä tekstejä eri ajoilta ja hyvinkin eri suunnista. Huomionarvoisena mainittakoon teoksen viimeinen luku, Fragmenteista kuvia uuden ajan kahvilakeskusteluja varten, joka oli oma osuuteni pahamaineiseen Väen Tunto -esseekokoelmaan. Teksti on eräällä tavalla merkityksellisimpiä töitäni. Se sisältää teemoja, jotka olivat ja ovat edelleen ajankohtaisia - sekä väellä ja voimalla esiin otettuja, rivien väleistä nostettuja huomautuksia. Siksi kehtaan mainostaa, esseekokoelmahan jäi lähes täysin vaille huomiota ilmestyessään 2012, ja oli koko Idiootti -kustantamon suurin floppi. Kirjaa oli vuosien ajan turhaan saatavilla kaupoista, mutta painoksen mennessä poltettavaksi merkittävä osuus pelastui ja kappaleet ovat ehkä viimein löytäneet lukijansa. Oma tekstini julkaistaan uudestaan kustantajan luvalla.
Ilmestyskirjan Kynnyksiä käsittelee sellaisia ajankohtaisia ja ajattomia aiheita, joista on vaikea sanoa mitään täysin varmaa. Esitänkin lähinnä (kynnys)kysymyksiä ja uusia näkökulmia. Mukana on ulkokohtaista kulttuurikritiikkiä ja sisäistä, omiin tuntoihin perustuvaa tietoa. Emil Bock huomautti Vanhan testamentin alkavan myytistä ja päättyvän legendaan tai historiaan. Uusi testamentti puolestaan alkaa historiasta tai legendasta ja päättyy myyttiin. Antropologi Victor Turner puhui myyteistä alkujen, ei loppujen merkitsijöinä. Antroposofia sovittaa yhteen tieteellistä ja taiteellista "olemusta", sen pohjalla toimii samoja voimavaroja, joita löytyy uskonnosta ja mytologiasta. Olen ammentanut vapaasti näistä lähteistä. Puhe on myös asioiden, tapahtumien tai olemusten havaitsemisesta ja käsittämisestä ”suoraan hengestä käsin”, ilman kirjallisia tai muita perinteisiä viitteitä, joihin yleisesti nojaudutaan, kun yritetään uskotella ihmisille esitettyjen väitteiden pohjaavan todellisuuteen. Jokainen taiteilija, ajattelija ja oman elämänsä tietäjä tai profeetta on kutsuttu osallistumaan sen kokemiseen ja tutkimiseen, armolahjojensa ja kykyjensä mukaisesti. Teos on tarkoitettu vapaan hengen ideaalia kohti käyville. Huolimatta joistakin kannanotoistaan sekä aihepiirien äärimmäisyydestä johtuen tekijä painottaa erilaisille näkemyksille olevan paikkansa ja oikeutuksensa.