Valvojan Rukous, Vanhoja Runoja


Kuvan maalasi / otti Laura Vilva. Täydellinen "Steiner-vaikutelma" syntyi vahingossa, sillä kuvan värit muuttuivat ikkunan ja kameran yhteisvalotuksen ansiosta. Alunperin hieman persikan sävyjä muistuttava kirjan kantta varten tehty taustamaalaus muuntui hetkessä persikankukan väriseksi, joka soveltuu ehkä paremmin ilmentämään niitä pyrkimyksiä, joita minulla oli teosta kirjoitettaessa. Seitsemän ja kahdentoista vuoden takaiset muistikirjarunot asettuivat paikoilleen hitaasti ja (epä)varmasti. Viimein kesäkuussa 2014 sain tekstit oikoluettua ja lähetettäväksi kustantajille. Kukaan ei halunnut julkaista teosta, mikä on varsin ymmärrettävää. Vanhoja Runoja on erikoinen kirja, jopa siinä määrin, että sitä olisi kuitenkin parasta lukea (myös) paperille painetussa muodossa. Tekstitiedostoa viimeistelyn eri vaiheilta on ollut saatavilla ilmaiseksi, mutta kuten opettajani Ulla Ahmavaara Snellman-korkeakoulusta totesi, Vanhojen Runojen lukeminen ruudulta jättää tietoisuuden enemmän pintatasolle. Varsinainen ja perinteinen kirjamuoto auttaa ehkä pääsemään syvällisempään yhteyteen, aihepiirien ja (epä)mukavuusalueiden vaihtuessa. En ole aiemmin kirjoittanut tämän kaltaista tekstiä; olen lähestynyt joitakin teemoja ikään kuin....

  Teoksen ensimmäinen versio julkaistiin Vaakamerkin kautta marraskuun alussa 2014, toinen versio Antin päivänä jne. Missä vaiheessa kirja ylipäätään "todellistuu"? Olemme astuneet jo uuteen aikaan mitä tulee julkaisemiseen ja kustantamiseen. Siinä on myös jotain vanhaa mukana. Käsinkirjoitetut teokset aloittivat koko "kirjakustannusalan" kauan ennen keskiaikaa. Ala on vain muuttunut vuosisatojen varrella. Nyt näyttää siltä, että se on jälleen perustavanlaatuisen muutoksen keskellä. Olen kiitollinen saadessani todistaa tätä murrosvaihetta omakohtaisesti ja itse siihen osallistuen. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kohtalon sanelemat ehdot ovat usein johdattaneet uusille poluille, avaten uusia näköaloja. Haluan painottaa tätä puolta asioista, sillä helposti saattaisi tulla aivan toisenlainen kuva tekemisistäni ja tarkoituksistani.


Vanhoja Runoja sisältää viitteitä henkisen tiedon alkeiden ymmärtämiseen, sekä niihin keskusteluihin tai kiistelyihin joita vasta sen jälkeen voidaan totuuden nimissä käydä. En kuvittele tietäväni paljoakaan. Tiedän kuitenkin, ettei näistä aiheista puhuminen tai kirjoittaminen ole suositeltavaa, ellei ole ymmärtänyt eräitä lähtökohtia. Olen esittänyt sellaisia sadun- tai unenomaisen keskustelun muodossa. En väitä, että teoksessa olisi mitään ihmeellistä tai erityisen tärkeää. Lähinnä viittaan sisäiseen tilaan, jossa henkiset aihepiirit ylipäätään voivat avautua ihmiselle. Ne ovat luonteeltaan senkaltaisia, ettei niitä voida lähestyä kuin hartaalla, kunnioittavalla ja avoimella mielellä. Tänä päivänä sellaisen mielenlaadun saavuttaminen on hyvin vaikeaa (tulematta hölmöläiseksi, mikä estää asioiden ymmärtämisen yhtälailla). 

Tämän kaiken saarnaamisen jälkeen on muistettava kirjani olevan "fiktiota kehyksissä": se on ennen kaikkea (kokeellista) runoutta, joka toteutuu Hölderliniä mukaillen, kun "olemme olleet keskustelu[ssa]". Vai onko teos ensimmäinen suomalainen dialogiromaani (se on kirjoitettu vuosina 2002-2008). Kuinka paljon ylpeyttä ja turhamaisuutta vaadittaisiin, ennen kuin se huomataan. Vai onko minun seurattava kirkkoisien esimerkkiä parhaan kykyni ja voimieni mukaan. Nämä ovat hyviä ja typeriä kysymyksiä, joita olen itselleni ja puolisolleni esittänyt. Hänen syytään tai ansiotaan joka tapauksessa on, että yritin saada kirjaa julkaistuksi (ja lopulta toin sen julki omalla tavallani). En pelkästään omasta puolestani olisi koskaan uskaltanut tai halunnut sitä tehdä. Niin hullu en sentään ole, vaikka olenkin mahdollisesti jälleen epäonnistunut.


"Katariinan kirkko Tukholman Södermalmilla Pyhäinpäivänä. Kuljettuamme ensin Swedenborgin jalanjäljissä Upsalan Tuomiokirkkoon asti, palasimme kaupunkiin, jonka mukaan Gary Lachman on antanut hänelle arvonimen The Magus of Stockholm. Katariinan kirkosta löysimme Martin Lönnebon rukoushelmet Frälsarkransen ja niiden käyttöoppaan englanniksi. Se alkaa Kreikan saarilta ja noudattaa pitkälti alkuperäistä kreikkalaista rukousnauhaperinnettä, tosin moderniin ruotsalaiseen tyyliin sovellettuna, vapaasti ja yksilöllisesti, kirkollisten oppien raja-aitojen tuolle puolen ulottuen. Yllä olevan kuvan otti Laura Vilva."

Sitaatti on peräisin vuodelta 2014. Swedenborg on tullut tunnetuksi myös kahvimieltymyksistään. Hänen sanotaan juoneen kahvia koko ajan, mustana ja sokerin kanssa, Hornsgatanin asunnolla ollessaan. Ehkä jatkuva yliannostus osaltaan auttoi pääsemään tilaan, jossa näyt saapuivat. Vaikka onkin tosiasia, että kahvin juominen terävöittää ajattelua ja saa mielenliikkeet kohti fyysistä, liiallinen määrä voi aiheuttaa paniikkihäiriön ja ahdistuksen kaltaisia olotiloja, näin johtaen myös kynnyskokemuksiin. Sinänsä kahvilla ei kuitenkaan ole osuutta keskusteluihin enkelten kanssa. Tosin, jo keskiajalla etiopialaiset munkit valvoivat kahvin voimalla koko yön kestäneissä Jumalanpalveluksissaan.

The Temple of the Grail


The boardgame was designed by Antti Filppu and made by Veijo Pekkola in 1999. The (un)finishing lines were drawn in December 2006. I have tried several different rules for the game during the years. But it seems "the Temple of the Grail" will not be played at all. The whole point was the creation process itself, to have the style of chess and the romance of chivalry in it, reminding of the child's imagination and the adult's taste as well. References to the tradition of sacred geometry are all too visible, but they were not all meant to be there, initially. And the same could be said about the crossroads on this wood, the different views on the Grail theme that can be seen by those "who have eyes to see". 

  Straight lines form gateways, while the circle has been squared. There are 22 letters or numbers in the sides, with the first and the last interchangeable in a way. This makes it compatible with the Greek ideas concerning 21/3 year phases, the Hebrew alphabet and the Tarot system as well. Choose your own. It works together with my collection of poetry, Flor & Blancheflor. See the Lyrics for more pictures of the boardgame.

   My little sister brought me the knight in the middle of this picture (in the nineties already), and I can't forget but I don't remember who said the figure is not a man but a woman. And not just any woman, but the Maid of Orleans herself, Joan of Arc. Pictures taken by Antti Filppu. Below is the master of geometry himself in 2007.


Master Pythagoras of Samos, who "neither affirms nor conceals but indicates" like the Delphi's Oracle, and "who handed down to us the tetraktys (1+2+3+4), containing the source and root of eternal nature". For the Harmony of the Spheres is "the bond uniting gods and mortals". (See Carmen Aureum, or J.Thom's Pythagorean Golden Verses).

  "Few understand the deliverance from their troubles. Such is the fate that harms their minds: like tumbling stones they are borne hither and thither, suffering endless miseries. For a deadly innate companion, Discord, has injured them unawares. This one must not promote, but withdraw and flee from it. Father Zeus, you would surely deliver all from many evils, if you would show all... "

  "But take courage, for mortals have a divine origin, to whom Nature displays and shows each sacred object. If you have any share in this, you will master what I command you by means of a thorough cure, and you will save your soul from these sufferings."
-excerpts from The Golden Verses