Kallvik area in Vuosaari is also known as "the Miami of Finland", because its architects went to Florida to take influences and to learn some lessons in city planning. Many of the streets and houses actually do remind a bit of Miami style, with the pastel shades and everything. But Kallvik hides another kind of reality, too. These pictures were taken by Antti Filppu on a romantic stroll in 2013.
Kallvik used to be the place where SuomiFilmi came to shoot many of its nature scenes. Situated by the end of a metro line, reached after a short walk, there is a haven waiting for the city pilgrim who makes it this far. Beginning at the strange-looking Black Stone's Park, one will see how the scenery changes with every step, slowly, to a different kind of atmosphere. Finally, there is a forest path with old and tall pine trees and a beautiful seascape, not unlike the ancient Byzantine paths found in the Greek islands. Kallistos Ware told us a few years ago on his visit to Sophia cultural centre, that "who ever does not love trees, does not love Christ", quoting once again his old teacher, saint Amphilocius of Patmos.
Kulttuurikeskus ja kokoushotelli Sofia sijaitsee Vuosaaren Kallvikissa. Hagia Sofian kappelin lattia on peräisin Helsingin Taidemuseon seitsemän vuoden takaisesta ikoninäyttelystä. Kuviot noudattavat Kreikan Athos-vuoren luostareiden vastaavia. Kävin tammikuussa 2007 kaksi kertaa Tennispalatsissa Pyhän Vuoren ikoneita katsomassa. Vuoden 2000 maagisen William Blake -näyttelyn ohella se on ollut ihmeellisintä ja koskettavinta, mitä Helsingin museoissa olen koskaan nähnyt.
Pyhä Viisaus, Hagia Sofia, on nimetty Konstantinopolin / Istanbulin esikuvan mukaan, ja liitetään ortodoksisen kirkon piirissä erityisesti Kristukseen. Historiallisesti maailmalla hämmennystä ja erilaisia tulkintoja osakseen saanut "Viisaus" on yhä herättänyt keskustelua siitä, mihin sana todellisuudessa viittaa. Kreikan Sofia nähtiin jumalattarena. Heprean Chokmah kertoo Isän viisaudesta, joko sananlaskujen mukaisesti tyttärenä tai kirjaimellisesti saavuttamattoman "isällisen sanan" virran muodossa; viittauksissa ilmenee mystinen yhteys 10. ja 2. sefiran välillä, sekä erilaiset tulkintaperinteet rabbien keskuudessa, mikä kuvastaa todellisen juutalaisen esoteerisen perimätiedon laajuutta ja syvällisyyttä. Myös ortodoksiteologiassa on ollut monenlaisia käsityksiä. Sofiaa kuvattiin naisellisena enkelihahmona alla olevassa ikonissa, joka on kopio alunperin ilmeisesti vuonna 1674 maalatusta karjalaisesta Jumalan Viisaus -ikonista. Kristus on Sofian yläpuolella. Voidaan viitata "Kristuksen Sofiaan", joka ei ole asiayhteydestään irrallaan. Kuvat Antti Filppu.
Viime vuosi(satoi)na "vaihtoehtopiireissä" on puhuttu Sofiasta kokonaan Kristuksesta erillisenä hahmona, jolloin jumalattaren itsenäistä ja esi-kristillistä kulttia on haluttu korostaa. Usein unohdetaan Kolminaisuuden olemukseen liittyvä tulkintaperinne. Toisaalta Pyhän Hengen "naisellisesta" luonteesta, samoin kuin Vapahtajasta sukupuolikysymysten tuolla puolen, on olemassa hyvin perusteltuja teologisia näkemyksiä. Niin ikään Isä-Jumalan määritelmästä on sanottu (esimerkiksi Kallistos Ware teoksessaan Ortodoksinen Tie), ettei se liity seksuaalisuuteen tai muihin inhimillisiin ongelmiin, vaan on pikemminkin "tekninen termi", joka on ihmisille annettu ylhäältä, syistä joita emme täysin osaa selittää. Kyse on jumalallisista mysteereistä, joita ei voi lähestyä arkirationaalisten käsitteiden avulla, riippumatta siitä mihin itse uskoo tai on uskomatta. Sydäntäsärkevää onkin huomata, miten kauas kirkkojen hengellinen dogmatiikka on saattanut joutua uudemmista filosofis-henkisistä tieteen ja taiteen näkemyksistä. Harhaoppiseksi julistettu nk. sofiologinen koulukunta vei ajattelunsa mielikuvituksellisten polkujen kautta. Pyhän Hengen ja Sofian yhteisistä piirteistä olisi kuitenkin hyvä puhua. (Uskontunnustuksessa mainittu Kyrios eli Herra tavallaan kaikuu myös toiseen enkelihierarkiaan kuuluvien olentojen nimessä Kyriotetes eli Herraudet, jotka tunnetaan "viisaudenhenkinä"; kansanomaisemmin ilmaistuna, herramaiset piirteet kohtaavat naisellisen viisauden tällä olemisen tasolla, puhumattakaan mystisen Pyhän Kolminaisuuden olemuksesta, joka on kaikkien hierarkioiden yläpuolella ja taustalla). Filosofian esoteeristen virtojen jääminen kirkollisten keskustelujen ulkopuolelle on lisännyt etäisyyttä jumalatarkultteihin, vaikka mahdollinen yhteys löytyi jo sata vuotta sitten. Kyse on mysteeriteistä. Ristiriitaa vanhojen ja uusien virtausten kohtalossa ei tarvitse olettaa olevan, vaikkei toinen ole halunnut tietää kristinuskon "mystisestä tosiasiasta" ja toinen on halunnut unohtaa "epäkristilliset" sofiamysteerit kokonaan.
Monta vuotta sitten, kun elin vaikeita aikoja elämässäni ja minut oli vallannut epätoivon mieliala, isä Teofilos rohkaisi minua kertomalla, miten vanha kokenut samurai opetti nuorta noviisiaan taisteluun:
Monta vuotta sitten, kun elin vaikeita aikoja elämässäni ja minut oli vallannut epätoivon mieliala, isä Teofilos rohkaisi minua kertomalla, miten vanha kokenut samurai opetti nuorta noviisiaan taisteluun:
Jos ajattelet voittavasi, olet hävinnyt
Jos pelkäät häviäväsi, olet hävinnyt
Jos kiinnität huomiotasi vastustajan kokoon, olet hävinnyt
Jos vähättelet vastustajan kykyjä, olet hävinnyt
Jos epäilet omia kykyjäsi, olet hävinnyt
Jos olet ylimielinen, olet hävinnyt
Jos olet pelokas, olet hävinnyt
”Mitä jää jäljelle?”, kysyt
Taistelu!
Keskity siihen!
René Gothónin kirjasta
Tuntematon pyhiinvaeltaja.