Reinald Witters (1929-2018) tunsi Hölderlinin, Heideggerin ja Novaliksen alkukielellä paremmin kuin kukaan toinen Suomesta käsin maailmaa katsova. Olen ikuisesti kiitollinen, että sain tutustua häneen. Meistä tuli ystävät vuonna 2007, kun löysin tieni hänen luennoilleen Helsingissä. En ole kuullut kenenkään puhuvan yhtä kauniisti ja korkealentoisesti "enkeleistä ja ihmisistä". Heidegger ei ollut hänelle vain kotoinen ääni synnyinmaasta. Novalis oli profeetta, jonka nimen ihmeellisen tarinan sain kuulla Wittersin unohtumattomilla luennoilla. Hölderlin liikkui kääntäen antiikin kreikan ja varhaisromanttisen Euroopan välillä. Witters käveli toisen maailmansodan jälkeen "pitkin kaunista mutta tuhottua Saksan maata", Hölderlinin kootut teokset mukanaan. Kurjuudesta ja köyhyydestä huolimatta nuoret vaeltajat otettiin aina hyvin vastaan. Saksassa ajateltiin, että iltaisin ovelle ilmestynyt saattoi olla Jumalan lähettiläs. Katkelmat ovat peräisin Takojan numerosta 3/18.
"Syyskuussa 2007 istuin ensimmäistä kertaa Suomen antroposofisen liiton salissa ja ihmettelin, minne olin joutunut. Olinko lopultakin menettänyt viimeisen uskottavuuden rippeen akateemisen maailman ja ystävieni silmissä, ajautunut epämääräiseen lahkoon outojen ihmisten keskelle, syvälle huuhaan suohon?
Paikalle asteli vanha, valkohapsinen mies, joka alkoi hitaasti puhua suomea vahvalla saksalaiskorostuksella. Vaikutelma oli 'kyseenalainen', pelko ja vavistus pyrkivät sieluun. Mutta vieraan(varainen) katse kohtasi tuntemattoman ja jotain syttyi. Ennen kuin esitelmä oli päässyt puoliväliin, Kant, Novalis, Platon ja Heidegger oli mainittu ja tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Myöhemmin Rilke ja Hölderlin sinetöivät vaikutuksen.
Elävää tekstiä ei voi toistaa, puhetta ihmiseltä toiselle ei voi täysin koneellisesti tallentaa. Todellisesta kohtaamisesta jää silloin lähinnä kuoret ja ulkopintaa, ilman kokonaisvaltaista inhimillistä syvyysvaikutelmaa. Mikään ei voi korvata elävää ihmiskohtaamista, puheen välityksellä tapahtuvaa yhteyden syntymistä.
Hänen puheensa oli runollista, Sofian korkealentoista hengen liikettä, saksalaisittain suomenkieleen tuotuna. Siinä oli jotain erityistä. Saksalainen, joka vuosikymmenten ajan sisäistää suomenkieltä, välittää kuulijoille näiden kielten olemuksista muutakin kuin pelkästään yhden kielen varassa eläneen puheista voisi välittyä."
"The Cathedral of Freiburg, Easter Monday 2009. I went searching for a path and found one, although it was not the path I was looking for. In the Black Forest the earth was green, by the road to the city a stream of water was flowing on, and the air in the sky outside the cathedral was uplifting. Inside, candles were lit and their fire warmed people's hearts. The path was my very own, not someone else's"
Ottamani kuva on osa Paul Celanista ja Martin Heideggerista kertovaa runoa, joka on ensimmäisen luvun kolmas kappale teoksessa Lyrics / Flor & Blancheflor. Myös Wittersin esille tuomat aiheet liittyvät runooni aivan olennaisesti.
"Ylitimme sukupolvien välisen kuilun. Sen ei oikeastaan olisi pitänyt olla mahdollista. Toinen oli vaeltanut 40-luvun lopulla pitkin Saksaa ja kantanut sodan jälkeisten aikojen oikeistolaisia jälkiä siitä asti. Minä olin kolmea kymmentä lähestyvä, yliopistosta vastavalmistunut ja hyvin kriittiseen, äärivasemmistolaiseen ajatteluun opetettu. Vaikka olen aina tullut paremmin toimeen vanhusten kuin nuorison kanssa, tämä kuilu oli syvempi ja pahempi kuin kukaan voi tietää. Silti se ylitettiin hentoa siltaa pitkin, aivan kuten Hölderlin kuvaa runoluonnoksessaan, jonka käänsin yhdessä puolisoni kanssa alkuvuodesta 2008. Vein käsinkirjoitetun 'papyruskäärön' Wittersin Helsingin luennolle. Kahta tai kolmea päivää myöhemmin avasin Kolilla Paimentuvan oven löytääkseni sen toiselta puolen pöydän ääressä istuvan ja iltarukouksen parissa meditoivan vanhan miehen. Kumpikin meistä oli yhtä hämmästynyt ja iloinen yllättävästä kohtaamisestamme. Tuolloin, Forum Ursa Majoria perustettaessa, hän kertoi kahvilakeskusteluissamme Heideggerin ja Steinerin yhtäläisyyksistä, sekä niihin pohjautuvista mahdollisuuksista. Kukaan muu ei ole puhunut samalla tavoin. Hän tunsi Heideggerin ja Hölderlinin alkuperäistuotannon läpikotaisin."
"A note paper for Strindberg, Hölderlin & Celan part III. Written in December 2009, there are all the necessary items a wanderer needs, from The Tree of Life diagram to the ladder and the question mark Celan wrote on Heidegger's guest book. The wind and the spirit blow into one for a moment, with some insanity and a Peter Deunov quote to save the day. No, I do not sell my Heidegger-Celan hopes."
Olen tehnyt Wittersin (vuosina 2007-2013) pitämistä luentosarjoista useita muistikirjoja, joiden aiheet vaihtelevat manikealaisuuden historiasta ja mustamaalauksesta Graalin virtauksen erilaisiin ilmentymiin aikakausien muutoksissa, sekä henkisten hierarkioiden järjestyksestä moniin muihin esoteerisen maailmankatsomuksen keskeisiin teemoihin. Häneltä kuulin ensimmäistä kertaa myös Danten opettajan Brunetto Latinin elämästä ja teoksista, jotka ehkä vaikuttivat runoilijaan paljon enemmän kuin yleisesti oletetaan.
"Ystävyytemme ei säästynyt välirikoilta. Luojan kiitos, onnistuimme selvittämään kohtalon tuomia ongelmakohtia, ja pääsimme etenemään vaikeimpienkin asioiden suhteen." Eräs kauneimmista kohtaamisistamme oli Aleksis Kiven päivänä 2008 Forum Ursa Majorin kokouksessa, jonne hänet oli kutsuttu henkeä nostattamaan, minkä hän myös teki. Lähtiessäni sanoin meneväni Leonard Cohenin konserttiin isäni kanssa. Witters ei tiennyt Cohenista mitään, mutta toivotti lämpimästi hyvää konserttia, joka todella sellainen olikin. En ole kuullut mitään parempaa.