Kolin kansallismaisemaa

Kolilla 15. maaliskuuta, Lasaruksen lauantaina 2008. Etelä-Suomessa ei ollut lunta koko talvena, joten ensimmäisellä Kolin matkallani sain nähdä talven ensilumet, kevään jo tehdessä tuloaan. Kuvat Antti Filppu.  Alla on katkelmia Takojan numerosta 2/08. Kirjoitin esittelytekstini lehden toimituksen pyynnöstä. Johdatuksena sitaatti Uuden laulun Kalevalan esipuheesta: Eepostyötä aloitettaessa jo oli selvää, että kansalliseepoksemme tulee säilyä "varsinaisena Kalevalana". Se on mytologia-aineistonsa lisäksi suomalaisen folkloren ja riittiperinteen aarreaitta, kansanluonteen kuvauksen monumentti ja suomalaisen identiteetin keskeinen kulttieepos. Sen asemaa ei ole tarkoitus millään tavalla horjuttaa eikä haastaa sitä kilpalaulantaan minkään tiedon alueella. [....] kansalliseepos-Kalevala ja Uuden laulun Kalevala ovat lukueepoksia ja laulu niiden kohdalla tulee käsittää niitä lukevan tai kuuntelevan vastaanottajan sisäisenä, 'ihmisen hengen lauluna'. Varsinkin tämä uusi eepos tulee jokaisen kuulijan tai lukijan myös itse ajatella, ja liittää ajatustieto taiteen synnyttämään elämystietoon, jolloin kalevalakielellä kuvattu muuttuu 'uudeksi lauluksi' - Kalevan kieleksi jolla asioiden merkitykset avautuvat ja niihin sisältyvä viisaus pääsee virtaamaan ihmissieluun. 

"En tiennyt juuri mitään Forum Ursa Majorin perustasta, ennenkuin olin mukana perustamassa sitä. Tai tiesin kyllä, että kyse on myyttisen taiteen ja pohjoisten kansojen henkisen perinnön suojelusta, sillan rakentamisesta menneisyyden muodoista kohti tulevia aikoja. Mutten tiennyt uusien sisältöjen hahmottelusta ja esiintuomisesta. Kolin matka oli minulle itsellenikin yllätys."

"Olin aiemmin samalla viikolla kävellyt Helsingin keskustassa ja tavannut ohimennen Markku Maulan, joka kysyi minua mukaan päivän varoitusajalla. Yksi eurytmisti oli peruuttanut matkansa, ja siksi autossa oli paikka vapaana. Vastasin myöntävästi. Almanakassa ei ollut merkintöjä viikonloppua varten. Samana päivänä tapasin ensimmäistä kertaa Seppo Huunosen, joka ojensi minulle joitakin papereita liittyen F.U.M:in taustoihin. Matkalla Kolille minulle kerrottiin, että perustettavan yhdistyksen hallituksessa olisi vielä tilaa. Edelleenkään en tiennyt sen tarkemmin, mistä on kyse. Mutta minulla ei ollut mitään syytä kieltäytyä."

Luontokeskus Ukon auditoriossa oli taide-esityksiä, Forum Ursa Majorin perustamiskokouksen lisäksi (toimin yhdistyksen hallituksessa seuraavat kaksi vuotta). Kalevalainen kieli on jo itsessään musiikillista, ääneen lausuttuna siinä on parantavaa voimaa. Tätä asiaa ei ole ymmärretty nykytieteen ja taiteen piireissä laajemmin, eikä se ole minullekaan ollut helppoa. Lukuisat harhapolut ja kiertotiet on täytynyt kulkea. Joskus totuuden ymmärtää vasta jälkikäteen tarkastellen - se voi puolestaan antaa viitteitä etenemiseen. 

"En tiennyt mitään Uuden Laulun Kalevalastakaan. Riippumatta siitä, mitä itse kukin on mieltä teoksesta, sen olemassaolosta vaikeneminen julkisuudessa on käsittämätöntä. Ettei vain olisi osoitus yleisestä ennakkoluulottomuuden puuttumisesta ja ylimielisyydestä, jonka ainoana tarkoituksena on vartioida, että sillat pysyvät poltettuina."

"Minulla oli ollut jo jonkin aikaa eräs asia mielessäni (jota en tunnusta suoraan ottaneeni keneltäkään, vaikka siitä paljon puhutaankin): intuitio. Se oli ensimmäinen sana, jonka keksin istuessani syyskuussa 2007 Patmoksella ravintolassa muistikirjan kanssa, ikään kuin vastauksena Itselle esittämääni kysymykseen. Kyseisen sanan sisäistäminen ja ajatteleminen saattoi omalta osaltani olla jonkinlaista pohjustusta myös Forum Ursa Majoria varten, tai ainakin se sopii hyvin kuvaan."

 

Heinäkuussa 2008, Unikeonpäivän auringonnousua seuraamassa Ukko-Kolilla. Kylähullun ikuisti Matti Kuusela. Kirjaimet sauvassa: F U M. Olin jo aiemmin ottanut mäntysauvan maasta ja polttanut sitä kokossa, veden vihmoessa taivaalta. Keväällä 2008 kaiversin kirjaimet. Muutamaa vuotta myöhemmin palautin sauvan takaisin luontoon. 

"Miksei Lönnrotin ajoista voisi kokeilla mennä eteenpäin? Ja miksei laulua voisi jatkaa nykyajan tyylillä? Huunonen puhuu Uuden Laulun Kalevalan johdannossa Lönnrotin Kalevalasta Inspiratiivisen tietoisuuden ilmentymänä, erotuksena varhaisempien ja 'oikeiden' runonlaulajien Imaginatiivisesta tietoisuudesta. Myyttiset runot olivat ennen (mieli)kuvallisuudesta käsin laulumuotoon puettuja tarinoita ja loitsuja. Lönnrot teki niihin oman sisäisen ja ulkoisen matkansa, jolloin ne muuntuivat kirja(ime)llisempaan asuun ja alkoivat eepoksena elää uudenlaisessa tilassa. Huunonen vihjaa sisäisen laulun kehittymisestä, mikä tarkoittaa, ettei tarvitse laulaa ääneen vanhoja loitsurunoja, vaan jokainen voi itse omassa sielussaan opetella 'laulamaan' uudenlaista, äänetöntä hengen laulua. Tämä ei ole edelläkävijöiltä pois vaan päinvastoin. Se tuo lisää kokemusmaailmoihimme ja laajentaa niitä, kirjaimellisesti, ennennäkemättömiin suuntiin. Lönnrotkin voi hengähtää rauhassa hyvän työn jälkeen tietäen, että runonlaulamista on viety eteenpäin. Hänhän koki olevansa perinteen jatkaja ja toivoi, että myös muut jatkaisivat sitä."

"Itse olen ottanut mittaa myyteistä ja runoudesta koko tähänastisen elämäni ajan, ja huomaan suhtautuneeni aiheeseen tietyllä tavalla. Olen ajautunut kehittämään sisäisiä alueita, jotka ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä kutsutaan Intuitiiviseksi tietoisuudeksi. Ikäänkuin minut olisi laitettu intuition alkeiskurssille, painiessani vuosikausia runon ja laulun maailmojen välisillä rajoilla, joskus äänen kanssa, mutta useimmiten hiljaisuudessa. Vähän kerrassaan uudenlainen sisäinen tuntuma on alkanut hahmottua. Tätä on vaikea selittää lyhyesti (tai selkeämmin), mutta koen sen liittyvän paitsi yllä mainittuihin teemoihin, myös oman ymmärrykseni tasoon – nämä teemat tuntuivat jo hyvin kotoisilta, kun niihin ensimmäisen kerran tutustuin. Tarkoitan vain sanoa, että ehkä jotain sellaista on kehkeytymässä, josta jokainen 'kynnelle kykenevä' voi tehdä havaintoja. Yhdenlainen havaintohan on jo se, että asia puhuttelee ja antaa näin aihetta kysellä peräänsä."

Kolme Kolinkävijää (heinäkuussa 2009): Seppo Huunonen, Sinikka Raunio ja Matti Kuusela. On ollut etuoikeus ja suuri kunnia saada tutustua Kolilla jo vuosikymmeniä vaeltaneisiin, 1990-luvulla perustetun kansallispuiston asiantuntijoihin. 

"Kyse on siis uudenlaisten myyttisten kulttuurivirikkeiden ja virtausten luomisesta vanhojen jatkeeksi. Ja kyse on niinikään mielekkyyden ja merkityksellisyyden säilymisestä ja varjelemisesta yhteiskunnassa, joka suurelta osin haluaa kieltää henkisten ulottuvuuksien olemassaolon mahdollisuuden 'virallisissa' selitysmalleissaan ja teorioissaan. Miten sillanrakentaminen voisi onnistua? Toisin kuin muotina on todeta, aika ei onneksi lopu vielä kesken. Eikä totuus siitä ennenkään ole muuttunut, vaikka kaikki sillat on ollut tapana polttaa. Haluan olla mukana viemässä eteenpäin näitä virikkeitä, vaikka samalla katselenkin asioita osittain ulkopuolisen silmin, ja henkilökohtaisesti pyrin pitämään monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia avoimena."

Light Divine

"Minä pyydän, ettei suuttuisi kukaan, 

jos kaikki ei mennyt mielenne mukaan, 

oli taitomme puutetta ainoastaan, 

jos rikoimme sanaa ja tapoja vastaan."

Arkkienkeli Gabriel (Tiina Laulaja) puhuu yleisölle pahoittelevan sävyyn, varmuuden vuoksi, Joulukuussa 2007 esitetyn Oberuferilaisen Paimennäytelmän lopussa. Tämä oli kuitenkin osa näytelmän virallista käsikirjoitusta.

The Medieval Oberufer Play "The Shepherds" was performed at the Michael Hall of Rudolf Steiner school in Helsinki, December 2007 (and again in December 2010 at the Snellman College). Me and Laura were asked to come along. I have to say this has been one of the highlights of my career, as the version here was not "another Christmas play".

It was real mythic theatre on a stage where something sacred could be felt or sensed. The atmosphere was beautiful, warm and heart-moving. This was a perfect way for me to approach the story itself, that otherwise seems so difficult. The post-modern culture we are still living in tries to keep the Door of Perception closed from us (with a similar dead end in the so-called Bible belt movements, those who want to open their "religion" in a fundamental way). It seems that mythic theatre is the key to this door, because it covers a wide space in "the collective unconscious", wide enough to touch the souls of the audience, each in their own way, without being subject to criticism in any of its guises, from irony or nihilism to God knows what else (and the dis-guises have been ever increasing in numbers, even more so lately).

"...Licht, das erwärmet 

die armen Hirtenherzen..." 

("...Light that gives warmth 

to simple Shepherds' hearts....")

-R.S. / The Foundation Stone Meditation

It is quite easy to lose sight of the level of consciousness myths have enshrined for us, and therefore it is necessary to remind people of its existence. Or at the very least that there is much more than meets the eye (at first or even second sight). In December 2007 I played a minor part in the role of Rufinus, the inn-keeper who doesn't welcome the strangers, for his guesthouse is already booked. Later I had a main role, as one of the shepherds. They are simple men who have compassion in their hearts, and so the archangel Gabriel appears to them in their sleep. (The events are from the Gospel of Luke, and somehow bring to mind some of the teachings of Buddha.)

In Oberufer plays all the actors form a kind of chorus resembling that of ancient Greek, and they walk around the stage and audience, while singing folkish tunes. These moments also work as a transition between the different chapters of the play. The effect is real and powerful, to say the least.

The inn-keeper's wife Servilus (Laura Vilva) and The Star Singer of the actors (Pekka Asikainen) fooling around with the Pentagram, the image of man's etheric shape. I am forever and deeply grateful to our Wagnerian from the Opera house, Pekka Asikainen, for giving me the chance to participate in this.

"Erwärme unsere Herzen;

erleuchte unsere Häupter;

dass gut werde, was wir

aus Herzen gründen,

aus Häuptern 

zielvoll führen wollen."

("Warm Thou our hearts,

enlighten Thou our heads,

that good may become

what from our hearts

we would found,

and from our heads direct

with single purpose.")

-R.S. / The Foundation Stone Meditation

"...Licht, das erleuchtet

die weisen Königshäupter.."

("...Light that enlightens

the wise heads of Kings...")

-R.S. / The Foundation Stone Meditation

Epiphany, 2010. The Oberufer Folkplay "Three Wise Kings" was acted out at the Michael Hall in Lehtikuusentie, Helsinki. It was the second time in a row, the first being played a year before. They were both unique, for different reasons.

The Magi come a long way, following the star in the heavens, known as the Hexagram (also the image of astral forces in man). The astrological story tells us that Saturn and Jupiter form a similar picture with their movements every now and then, and the wise kings knew about these esoteric dimensions. Around the time of birth described in the Gospel of Matthew there was a spectacular constellation taking place. The Magi went searching for their new-born Master Zarathustra. In the Oberufer play one of the kings refers to this astrological side in a clear but folkish way. The blue photos were taken by Petri Mikkola.

"Mitä auttaa kunnia, tahi kruunu, valtikka?

On kaikella loppunsa, kun tulee kuolema,

on kaikella loppunsa, kun tulee kuolema!"

The Austrian linguist and historian Karl Julius Schröer collected these medieval folk-plays near Bratislava, where the small village of Oberufer was located. There was still a German colony where both Protestant and Catholic people had been living in surroundings that were somehow untouched by the modern progress. Something of the unique, pure and authentic medieval German style had been preserved in their Christmas traditions. Schröer showed these Oberufer plays to his young student at the Viennese university, Rudolf Steiner, who would take it all very seriously (and eventually to the stage of Goetheanum). The founder of the Christian Community in Finland, Helmer Knutar, said plays like this are always contemporary and ever new, giving people a chance to re-interpret endlessly. So, these topics are never out-of-date.

In January 2010 I played the part of Joseph, but in January 2009 it had been my time to be the Devil. And together with my friend Herodes (Markku Maula), we gave them hell on stage. You wouldn't believe it by looking at the picture below, but the atmosphere was infernal, even so much that no one asked me to play the Devil again. I used a throat sound from the old school, for better or worse. I had heard about the way Steiner was acting out the role of the Devil, and this may have affected my behaviour. As it happened, it was not my intention to scare a child in the audience. But unlike The Shepherds, this is not a play for little children. Of course, after decades of Satanic imagery, none of our teenagers is going to be shocked by anything seen on stage anymore. Spiritually speaking, it was quite a show. I am not being that serious.

The make-up was done by a professional from the Finnish National Opera. Notice the medieval street-theater look. My mask had some resemblance to the corpse paint used in black metal (and I had the old black leather jeans and my worn-out, rotten boots left over from the ancient times). Had there not been a few "spiritual elders" present, I may not have dared to do this at all. There are no pictures or records of the play itself. And no electricity or machines of any kind were used (except the lights of course). Now you still wouldn't believe, and I'm just saying. You don't have to believe. But those who were there in the audience may disagree with you.

Another Pathetic Sailor & Xenia Oecumenica

Limnos, Greece, September 2009, photos and a few words by Antti Filppu, otherwise it's all Cohen's. And as(s) above, so below are some alternatives for the three verses and the middle chorus, most of it was written and arranged for Suzanne in January 2010. The old poets did this all the time, but there are differing views whether or not changing the verses for legendary pop-songs is a good or a bad idea. Either way I couldn't help it

And Christ He was a sailor, 

When He walked upon the water,

  And He spent a long time watching 

From His lonely wooden tower, 

And when He knew for certain 

Only drowning men could see Him, 

He said: "all men will be sailors, 

Until the sea shall free them", 

But He himself was broken, 

Long before the sky would open, 

Forsaken, almost human, 

As He sank beneath your wisdom 

Like a stone.

And you want to travel with Him, 

You want to travel blind, 

And you think maybe you'll trust Him, 

For you've touched His perfect body 

(Etheric) with your mind. 

The first lines were too much, I had to change them back to the way they were. Now Anne takes you down to her place near the crossroad(s), where you'll hear the trams go by..... 

Now Suzanne takes you down

To her place near the river

Where you'll hear the boats go by

You can spend the night beside her

And you think she's half-crazy

If that's why you want to be there

And she feeds you tea and oranges

That come all the way from China

And when you mean to tell her

You may have no love to give her

She leaves you with a longing

And she lets the morning answer

That all lovers will be chosen

Here Anne wants to meet you

Lovers dream with their heart-strings

"And she's wearing a young girl's face,

But it's years older than you are"

And the sun pours down like honey

On our Lady of Romance

And she shows you where to look

Among the blue eyes and the roses

There are many lonely hours

There are lovely, quiet mornings

They are leaning out for love

And they will lean that way for ever

While Anne leaves you longing

"This picture was taken in September 2007 on Paros, the village of Naousa. We were having a good time, and I would lose my heart for Greece. All the others were drinking cold frappe despite my warnings (as they were not professional coffee drinkers like me). But now I have chosen this photo to represent Xenia Oecumenica, hospitality concerning the whole world. The way I see it, ecumenia is not only about dialogue and co-operation within the divided Christian churches. For me it has to do with the whole world, as the word itself actually stands for. Between all religions and cultures, that is. I am aware that it's no good when trying to blend everything. This is not what Xenia Oecumenica means for me. Neither is it a synonym for perennial philosophy. There is the same spirit that made the old ecumenia. But this one is wider and more... Well, maybe you know what I am referring to. At least I hope so."

The quote was written and published here, then removed but it seems not for good. Maybe it was for the best, then. There haven't been too many journeys, perhaps that is the reason I am not ashamed to show off. I am not a traveller, like most of us. I am a tenderfoot, but I have walked, I have walked a-long....

Veronika van Duin kodin hoitamisesta

(Kuvat Laura Vilva ja Antti Filppu. Asuimme Alppilassa, kauniissa ja homeisessa ylimmän kerroksen kaksiossa, alkuvuodesta 2009 heinäkuuhun 2010 asti. Sieltä avautui upea näkymä kolmeen ilmansuuntaan. Aurinko paistoi aamusta iltaan, häikäisten silmiä.)

Veronika van Duin: Kodin hoitamisesta on ilmestynyt suomeksi käännettynä. Teos sisältää neljä Helsingissä pidettyä esitelmää, helmikuulta 2008 (julkaisijana Suomen Antroposofinen Liitto). Otin suomentamisen tehtäväkseni, vaikka olin paikalla ainoastaan viimeisen esitelmän ajan. Käytin apunani vanhanaikaisia c-kasettinauhoja, jotka sisälsivät myös Marketta Rauramon "simultaanitulkkauksen" esitelmistä.

Aloitin kääntämisen jo keväällä 2008. Varsinaisen työn tein kuitenkin vasta tammi-helmikuussa 2009, jolloin raakavedos valmistui. Editointi yhdessä Pentti Aaltosen kanssa tapahtui viimein huhti-toukokuun vaihteessa 2010. Kodin hoitamisesta ilmestyi toukokuun lopulla. Sen voi tilata netin kautta (useat eri liikkeet myyvät teosta) tai ostaa suoraan Kirjokannasta, Aatmasta jne. Myös kirjastoista voi kysyä.

Valehtelisin, jos väittäisin ettei minulla ollut vaikeuksia käännöksen kanssa. Monet ongelmat itse ulkoasun muotoilussa johtuivat aihepiiristä ja terminologiasta, mikä on itsestäänselvää liikuttaessa tämänkaltaisilla vesillä. Mutta suurimmat ongelmat koskivat joitakin tekijän esittämiä ajatuksia. Minulla oli tarve kirjoittaa esipuhe tai johdanto, jossa pesen käteni oudolta kuulostavista väittämistä, joita teoksessa saattaa olla. Tällainen selittely ei olisi ollut järkevää kenenkään kannalta. Sitä suuremmalla syyllä haluaisin ohjata lukijan asennoitumista kohti ennakkoluulottomuutta.

Mitään ei tarvitse uskoa, vaan kaikilla on vapaus ja velvollisuus itse selvittää omakohtaisesti, mitä neuvoja tai ohjeita ottaa vastaan, ja missä määrin niitä soveltaa omassa elämässään. Olen vakuuttunut siitä, että teoksen keskeisin teema on ajankohtainen ja tosi, sellainen josta kaikki voivat hyötyä. En välttämättä halua ottaa kantaa Veronika van Duinin esittämiin neuvoihin, mikäli siirrytään tarkastelemaan yksityiskohtia. Mutten kritisoi tai vastusta teoksessa annettuja ohjeita.

Kodin hoitamisesta sisältää antroposofisesti virittyneen maailmankuvan pohjalta kehiteltyjä ehtoja liittyen henkisen tiedon saavuttamiseen ja sen merkitykseen arkielämän piirissä. Se on myös nykyaikaisen (kodin) alkemian oppikirja. Usein "esoteriasta" kiinnostuneet ihmiset perehtyvät valtavalla innolla okkulttisen kirjallisuuden loputtomaan suohon, unohtaen elämän perusasiat. Ikävimmillään näistä aineksista kehkeytyy hyvin onnettomia tarinoita - maailmassa on paljon ihmisiä, joilla on tämänkaltaisia ongelmia. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa huomionsa suuntaaminen uudelleen. Eikä tarkoitukseni ole kehottaa ketään täyskäännöksiin (saati muutenkaan käännyttää mihinkään). Kyse on vain ihmisen elämässä vaikuttavien eri puolien ottamisesta huomioon - jokainen voi ja saa toki tehdä sen omalla tavallaan, omalla painollaan.

Lopuksi haluaisin muistuttaa, että Kodin hoitamisesta on alunperin englanniksi pidetty esitelmäsarja, jonka ylös kirjoittaminen on jo itsessään hieman "harhaannuttavaa", suomenkielelle kääntämisestä puhumattakaan. Mikäli teosta ei ole alunperin kirjoitettu vaan suullisesti esitetty, vapaasti ja läsnäolijoiden kysymykset huomioon ottaen (mikä ei aina näy tai välity tekstistä), on lukijalla enemmän vastuuta omilla harteillaan - oikeastaan vaaditaan jo mainitsemaani ennakkoluulottomuden tietoista harjoittamista ennenkuin teoksesta luetaan ensimmäistäkään sanaa. Muuten lukija saa syyttää itseään, jos teos ei avaudu mielekkäällä tavalla.

(Eräs virhe jäi korjaamatta, johon olemme kustannustoimittajan kanssa molemmat osasyyllisiä. Lisäsin yhden sanan, jolla pyrin kaunistelemaan Veronikan esitelmissä ollutta epäloogisuutta liittyen traditioihin. Sivulla 7 lukee: ei enää pelkästään traditiosta. Alkuperäisessä versiossa ei ollut sanaa "pelkästään". Ehdotin muutosta Pentti Aaltoselle eräänlaisena antropologin kädenojennuksena, sillä Veronika puhui useaan otteeseen traditioista myönteiseen sävyyn, jonka koin olevan ristiriidassa yllä olevan kanssa. Ehdotustani ei pidetty hyvänä, ja otin sen pois itsekin vakuuttuneena siitä, ettei toisen sanoihin saa koskea. Pentti Aaltonen kuitenkin unohti korjata tekemäni muutoksen lopulliseen käännökseen, ja virhe jäi. Pahoittelen, vaikka samalla minua on huvittanut tämä "korjattu virhe".)

Friedrich Hölderlinin "Patmos"

Suomentaneet Antti Filppu & Laura Vilva

(Ensimmäisiä säkeistöjä Hölderlinin runoluonnoksesta. Käännös tehtiin yhteistyönä maaliskuun alussa 2008.)

Lähellä on
Ja vaikea käsittää Jumala.
Mutta missä vaara uhkaa,
Kasvaa pelastava myös.
Pimeyden keskellä asuvat
Kotkat ja pelkoa vailla käyvät
Alppien pojat kuilun yli
Hentoa siltaa pitkin.
Siksi, koska ympäriinsä ovat
Ajan huiput, ja rakkaimmat
Lähellä asuvat, uupuen
Erossa omilla vuorillaan,
Siksi anna vettä viatonta,
Oi siivet anna meille, uskollisin mielin
Ylittääksemme ja palataksemme takaisin.

Näin puhuin, kun minut
Nopeammin kuin olisin uskonut
Ja kauas, jonne en koskaan
Kuvitellut pääseväni, henki otti mukaansa
Omasta talostani. Siellä valkeni
Hämärässä, kun menin
Varjoisa metsä
Ja kaipaavat virrat
Kotiseutuni; en enää tunnistanut maita;
Mutta pian, raikkaassa loisteessa
Salaperäisesti
Kultaisen savun keskeltä, minulle avautui
Nopeasti kasvaen,
Auringon askeleiden mukana,
Tuhansine huippuineen tuoksuen...



Aasia kukoisti, ja sokaistuneena
Etsin jotain, joka olisi tuttua, sillä vieras
Olin näille leveille kujille, missä alaspäin
Tmoluksesta lähtee
Kultakoristeinen Paktolus
Ja Taurus kohoaa ja Messogis,
Ja kukkia täynnä puutarha,
Hiljainen tuli, mutta valossa
Hohtaa ylhäällä hopeinen lumi;
Ja todistaen kuolemattomasta elämästä
Luoksepääsemättömillä seinämillä
Ikivanhana muratti kasvaa ja kannattelemina
Elävien pylväiden, seetrien ja laakeripuiden,
Ovat juhlavat
Jumaltenrakentamat palatsit.

Kohiseepa Aasian porttien ympärillä
Vetoa sinne tänne
Epävarmalla meren tasangolla
Paljon varjottomia katuja,
Mutta saaret tuntee laivuri.
Ja kun kuulin
Yksi lähelläolevista
On Patmos,
Vaadin saada
Siellä poiketa ja siellä
Lähestyä pimeää luolaa.
Sillä ei, kuten Kypros,
Lähderikkaana, eikä
niinkuin yksikään toinen
Ihailtavasti asuu Patmos,

Vieraanvarainen on
Talossa köyhemmässä
Hän silti
Ja kun haaksirikon jälkeen tai ikävöiden
Kotiseutua tai
Eroa ystävästä
Häntä lähestyy yksi
Tuntemattomista, hän kuuntelee mielellään, ja hänen lapsensa
Äänet kuuman metsikön,
Ja missä hiekka putoaa, ja halkeilee
Pellon pinta, äänet
Ne kuulevat ja rakastavasti kaikuvat
Edelleen miehen valituksesta. Niin hoivasi
Hän kerran jumalanrakastamaa,
Näkijää, joka sieluntäydessä nuoruudessaan oli

Kävellyt
Kanssa Korkeimman Pojan, erottamattomina, sillä
Rakastihan ukkosenkantaja yksinkertaisuutta
Opetuslapsensa ja näkihän valpas mies
Jumalan kasvot selvästi.
Silloin, viiniköynnöksen mysteerin äärellä, he
Yhdessä istuivat, vierasaterian aikaan......

Would You Like Me To Write It Down For You?

(The Book of Amber, "Meripihka". See some photocopies of this book below, from notes that were written in 2004-2005.)

Since August 2000, when I bought a handmade empty book from old Riga, I have been using quite fancy note books when writing down various thoughts and feelings, but above all else, my "poetic inspirares". The writings are in English or Finnish - I have used foreign language in my lyrics since 1994. But I have never kept a diary. These texts vary in topic so much that I am unable to describe their range. For example, Omnium Gatherum's Wastrel, from November 2000, has many lines taken from my first Book of Leaves, "Lehdet". I finished it in June 2001.

  The next two books, from Riga and Tallinn, were stolen. I had gone into extremities with them. These books had some parts filled with unimaginable hate and despise, violence and misconduct, although there were also beautiful and lovelike lines all over, with images of churches, altars, doves, medieval romance and other things like that. But they have kept on living in the words of, say, The Sleeping Gold and OG's debut, Spirits And August Light, as well as in poem fragments called Letters in May.

The Book of Spirits, "Henget", was likewise bought from old Riga in August 2002, and I thank Marianna Keisalo for giving it to me as a present (I was ready to pay for it, but she didn't accept my money). The book has the song order of SAAL in it, and the first sketches for the album "II". And it has countless lines and themes yet "unused" in public. The Book of Spirits is the one most altered of all my texts, as if the name itself somehow referred to it......spirits that came and went, all kinds of spirits, good and bad. I admit that too much of it was quite frustrated and annoying, even though I fought hard and ceaselessly against "such diseases of mind and language". Well, it's easier said than done, I know. In late 2002 - early 2003 I wrote many quotes taken from Rumi, Pushkin, Apollinaire, Yeats, Tennyson, Keats etc. When naming the book last Autumn (2007) I also included a few quotes from another book of spirits, whose author is called White Eagle (the words just happened to be there for me when I needed them). "Henget" was full of notes already in August 2003, but I'm still "re-writing" it, trying to make all the layers & spirits visible, on those pages.
  The next time I visited Riga was in July 2004. I bought my jewel, The Book of Amber, "Meripihka" (not to be confused with Amber Books...). Most of the pages are still empty, I have been slow with this one. But what else would you expect, if the motto on the first page is "Kärsivällisyys", Patience. It has the song order for The Sleeping Gold and also for Years In Waste, but with the latter the order is different from what it came to be on the album. Then, there are some utterly stupid lines like "God, give me a few coins, I'm broke but I'm standing tall" from 2004 era. Some quite serious and some not that serious text? "What will be my shelter this autumn" asks a voice in the beginning, and it's about the Spirit's houses on this earth; Groves, Temples, Churches, Words, Myths and Images. There are three Lessons in Love, and a long quote from Wolfram von Eschenbach's Parzival, the already famous part where Trevrizent speaks to the young, foolish man (chapter 9, hermit's cave). It's in Middle-High German as well as in modern English and Finnish. It seems I also wrote about witches young and mean, in 2005. Not to rest until the air is cleaned.

In June 2005 I bought the necessary Moleskine note book, the smallest one. I got it finished 23rd of October, 2007. It is called The Book of Tongues, "Kielet". Here we have a variety of subjects from Finnish Mythology (especially the research tradition) and the line of German romanticism (Rilke and Celan) to Anthropology and Anthroposophy, not to forget a few crusading memoirs, trying to solve "the spiritual crisis of the West". That's just me, I can't help it. Hans-Georg Gadamer makes an appearance, together with Walter Benjamin and some other friends of mine, like Vladimir Vysotsky. Lots of notes for & from my poems to come (and poems that went away). The Book of Tongues was at hand when we entered the Russian Room studios last July (2007) with Mika Pekkkola and Matti Rautaniemi, to work on and build the ambient sound of Shrines. The first "record" is called Akritas. But most of this note book is about mythological tensions and traditions ending / beginning a-new. And a lot of fooling around with the nature of language(s) and tongues, of course.

  The Book of Lines, "Luonnoksia", was given by my parents who went to Vilnius, Lithuania, in August 2005. It started as a sketch book for OG's third album, but eventually became something else. This is the only lined book I have, others are all blank, white paper. Still very much unfinished, it has Vysotsky translations (Katkennut lento, Susijahti, Ystävän Laulu, Maan Laulu) and notes for an esoteric rock band, with cowboy outlooks. Juri Shevtshuk (DDT) inspired me like no one else when I was drawing the first lines. I have always loved these Russian poets and bards. There's Odinn, too, with his one eye. And there's an entrance made by Rudolf Steiner, together with some Finnish mythical / magical lines of poetry. It happened in September-October 2005 when Matti Rautaniemi gave me a book called How To Attain Knowledge Of The Higher Worlds (I still warmly recommend this book to everyone, just read it with an "updated" mind; it's hundred years old, after all - the innermost content is new as ever, but the forms no longer speak to us if we don't stretch the limits of our interpretation and imagination). I was finishing my essay about Finnish Mythology and writing down notes for the new lyrics. Luonnnoksia has a lot of this: "Baby, I wanna walk in the woods / with a six-string on my back". Can't get any worse than that!

I have had The Book of Notes, "Nuotit" in use since 2003 or even earlier, but it was in 2006 when I really started composing. Until then it had a few poems and sketches, like Last Nights of September At Hand, I'm Not Your Man, and one (20 chapters long) poem in Finnish, from early 2003, but nothing much more. During the last year or two this book has become an important collection of notes. I translated some of my poetry into Finnish there. I had gotten things straight for myself. And I'll have to say the commentaries published in our alternative zine Virta (Virtazine) are scratches, lacking a lot of precision that would have been necessary. So what about the Good Friday Spell's quest, with its Grail-influenced ideals emerging despite / because of all the sorrow and confusion. What about the introduction concerning the first steps on "the path of spiritual development", with Tarkovsky and Jung showing another way out of the miserable hell near "the post-modern horror", one of the main themes of A Good Friday Spell. It all happened in 2000 already. During the years I have been repeating my history a few times, as if going round in circles. I have had to learn about & how to respect different kinds of views (for obviously I did not have enough knowledge or respect before). While slowly making things clear to myself, I have worked to attain spiritual tolerance and open-mindedness. Do I expect others to do the same? Of course I still fail to keep up with my ideals. These things are quite complicated if you try to weigh them one by one, without giving in to the Force of the flow(s), when you get close enough. The Book of Notes is the key to my thinking, it has tuned some of the Harmony of Spheres for me. A very special thank you goes to my teachers, living and dead, material and immaterial, literal and metaphorical!

St. John and friends

On the beautiful Greek island of Patmos, in September 2007. Pictures were taken by Antti Filppu and Laura Vilva, with many kinds of apologies. Having a cup of coffee with St. John and friends. The cafeteria is Petrino. Wonderful coffee. We had a really nice time there, so thank you very much, Mika, Suvi and Laura! I'm not the kind of guy who travels around the world. In fact, I've never been outside continental Europe before. I owe this "pilgrimage" to the Island of Light to my good friend Hölderlin, without whom I would never have found my way through. Brother, I love you.

And I can't help mentioning that I didn't even realize the popular mind's atmosphere of Apocalypse. I felt only love and warmth (and this is a theme I'd like to take further, f.ex. how will the Apocalypse seem if it is also thought of as an "initiative" writing). Well, there was this slightly odd encounter with a monk when I was leaving the cave of St. John. We exchanged a few glances too many and right after I did feel fear for a while. But it is very important to look a man straight into his eyes, they're the mirror of soul.

It has been said that even in the most obscure instinct or gut feeling there may be a glimpse of intuition, but in its purest form intuitive consciousness is about love, with knowledge and will serving it (and yet, still not contrary to what "spiritual thinking" means). Quite a few people have written about the subject, and the views differ of course.....

But I believe there will be no harm done as long as we keep in mind that Intuition has also been crowned as "the highest consciousness man could achieve on earth". I think it is all the more good to know, since intuition is often understood the other way around. But so it is, with things like this. However, "it's nothing too serious that a little spiritual apologia could not undo", as the saying goes.

So, I found the theme (and eventually the address) for this electrical island during the summer of 2007, when I opened a book written about The Foundation Stone Meditation, by Willem Zeylmans van Emmichoven, and laid my eyes on a page where it stood. I knew this was a lesson for me to begin learning. And only God knows how I have been trying, with my cup of coffee.  #The Preacher