(Epä)tieteelliset esseefragmentit yliopistovuosiltani 1999-2005 (sekä päättävä jälkikirjoitus toukokuulta 2007) ovat saaneet odottaa julkeistamistaan. Mikään oikea kirja ei ole kyseessä, ja kirjailijaa on sanottu anarkistiksi, vaikka samalla edustaakin hieman porvarillista mielenlaatua ja olemusta. Alkuperäinen otsikko Anonymous Anthropology, jonka olin keksinyt jo kauan sitten, piti lopultakin vaihtaa toiseen, sillä nykyaikojen salaliitot ja teoriat eivät antaneet muuta mahdollisuutta. Sinänsä, antropologian keskeisenä tehtävänä länsimaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa on "radikaali kyseenalaistaminen" ja kritiikki kaikkia vallitsevia näkökulmia kohtaan, osoittaakseen, että aina voidaan ajatella toisinkin. Qanon-liikkeiden ja yksipuolisten totuuksien aikana tämä tehtävä ei ole toteutunut ollenkaan, mikä on hyvin huolestuttavaa. En kuitenkaan halunnut lähteä tekemään asiasta X.X.X.X. Aikoinaan, kun tulin Helsingin keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon, suoraan lukiosta ja takki auki potkien ovet sisään, olin täynnä sekavaa uhmaa ja maailmanpaloa, mutta myös hyvin väsynyt. Lepäsinkin usein päärakennuksen Hiljaisessa Huoneessa, joka oli uskovaisille ja rukoukselle pyhitetty tila. Minut häädettiin sieltä pois kuin mustamaalattu lammas, kun kävi selväksi, etten rukoillut vaan pelkästään nukuin. Ja olinhan minä kirjoittanut vieraskirjaan Bathoryn One Rode To Asa Bayn sanoitukset ja epäasiallisia huomioita uskovaisuudesta. Soitin kappaleen antropologian johdantoseminaarissa (1998), osana ensimmäistä esitelmääni aiheesta "kuinka kulttuurit muuttuvat". Assistentti Ruohonen kiitteli tekoani vielä vuosien jälkeen. Tekstin viereen olin kirjoittanut: päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus.
Olkoon teokseni otsikko Latin Lover Akademeia. Yritin suorittaa latinan alkeiskurssia jo keväällä 1999, siinä kuitenkaan onnistumatta. Muutamaa vuotta myöhemmin yritin uudestaan (2004), mutta se jäi suorittamatta. Kovinkaan monen kurssin kohdalla näin ei käynyt, ja voin kiitollisena vielä kaikkien vuosien jälkeenkin todeta, että otin ja sain kaiken mahdollisen irti opinnoistani. Maailmanluokan opetus ja sivistysyliopiston henki (sekä rahoitus ja ajan suoma työrauha) tekivät sen mahdolliseksi. Toki siihen vaadittiin oman asenteen ja työmoraalin jatkuvaa uudistamista. Ensimmäisen kerran tämä tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun hevon- ja lehmänsontakuiluun pudottuani nousin sieltä ylös vastoin odotuksia, ja aloitin kaiken uudestaan. Hyvän alun jälkeen minut kutsuttiin samalla kertaa sekä siviilipalvelukseen (Aleksanterin teatteriin) että Omnium Gatherumin laulajaksi.
Lisää hankaluuksiahan siitä seurasi, mutta en kadu mitään. Kun palasin ruotuun kesällä 2002, minulle tarjottiin ulospääsyä helpoimman kautta. Sanoin haluavani opiskella tosissani, ja niin todella tapahtui seuraavien vuosien aikana. Ihmetellä täytyy, miten kykenin siihen kaikkeen. Toimitin (vuosina 2001-2003) ainejärjestön Väki-lehteä, toimin uusien opiskelijoiden tuutorina yms. Teimme OG:n ja TYM:in kanssa useamman täyspitkän ja muutaman lyhyemmänkin tallenteen. Viimeiset esseeni yliopistolle eivät asettuneet opiskelijoille tarkoitettuihin (eivätkä oikein muihinkaan) kehyksiin. Todettakoon vielä, ettei pituudeltaan yli 180 sivuista, sekä tyyliltään että sisällöltään vaatimuksista poikkeavaa ja erikoista graduani olisi ollut mahdollista toteuttaa, jos professori ei olisi osoittanut armoa minua kohtaan, ja ellei tilanteeni musiikkirintamalla olisi muuttunut.
Heikkona hetkenä on harmittanut, ettei uraton kehitykseni ole noudattanut perinteisiä malleja, tahattoman an-arkistisena ulkopuolisena on joskus ollut vaikeaa ja yksinäistä, vaikka puoliso vierellä olisikin. Ura yliopistossa jäi puolitiehen, samoin kävi useiden eri yhtyeiden suhteen, mikäli asiaa katsotaan nykypäivän vallitsevien ajatusmaailmojen läpi. Olen ollut monissa erilaisissa virtauksissa mukana. Epämääräiset legendat ovat tehneet oman osuutensa, joihin voisin todeta, että minultakin saa kysyä, miten asia oikeasti on, jos totuuden tavoitteleminen ylipäätään kiinnostaa. Tai ehkä olisi vain annettava olla.