Kirjani Waldorf Henkeen kannessa on vesivärimaalauksia, jotka tein yleisopintovuodella (2009-2010) Snellman-korkeakoulussa. Teos on oma osuuteni steinerkoulun satavuotisjuhliin, sekä vanhan opinahjoni 40-vuotislahjaksi tarkoitettu. Julkaisu on vakiintuneen tavan mukaan "(epä)virallinen", eikä edusta sen enempää steinerkoulujen kuin Snellman-korkeakoulunkaan opetuksen linjaa tai näkemyksiä. Se on opiskelutöiden kokoelma, jonka tekstit on kirjoitettu vuosina 2009-2015. Kirjani ei myöskään ole nykyisen tieteellisen / kirjallisuuspiirien ajattelun mallien mukaisesti toimitettu, vaan lähinnä ulkomuodoltaan eli taitoltaan hiomaton tee-se-itse -rakkauden työ, jonka sisältöihin ja tekstin eri sävyihin voi silti rauhassa vapaasti tutustua. Osa kappaleista on tehty nopeasti ja hätäisesti, kuten opiskellessa usein saattaa käydä. En ole muuttanut tekstejä toisenlaisiksi jälkikäteen. Kirjassa on kaikesta huolimatta vähän asiaakin, josta puolet painaa enemmän, toisen puolen sisällöissäkin toivottavasti häilyy edes jonkinlainen helmi tai sanojen arkusta löytyvä aarrekartta, jonka avulla voi jatkaa omalla tiellään etsimistä.
Teos kunnioittaa myös vuonna 2016 edesmenneen kansantaiteilijamme Erkki Pirtolan muistoa. Oli suuri ilo saada tavata hänet useampaan kertaan. Kävimme hedelmällisiä keskusteluja kahvin ja tupakan ohessa. Erkki Pirtola kuului Snellman-korkeakoulun perustajiin, ja piti siellä kuolemaansa asti taidehistorian kurssia. Pirtola kertoi, miten tärkeää hänelle oli toteuttaa itseään koulussa, jonka perustuksia hän oli ollut luomassa. Oppilinjaukset ovat muuttuneet joskus edes takaisinkin vuosien aikana. Kirjassani mainitaan ohimennen joitakin esimerkkejä.
Ehkä tämänkaltainen ei-mitään-genreä edustava teos kykenee lähestymään teemoja, joiden käsittely virallisen akateemisen keskustelun puitteissa olisi ollut mahdotonta. Opiskelutöiden painoarvoa ei ole mahdollista vertaisarvioida missään mielessä, teksteilläni ei ole käytännössä mitään merkitystä siinä suhteessa. Samalla ne voivat avata ovia uusiin näköaloihin.
Tarkoitukseni ei myöskään ollut astua opettajankouluttajien varpaille tai nenille. Varmuudella voin sanoa kirjan olleen tekemisen arvoinen, uskallan mainostaa ehkä lukemisenkin arvoiseksi. Kokoamiseen liittyi vaiheita, joista on mainittava. Kun syksyllä 2019 sain ensimmäisen luonnoksen lähes valmiiksi, tiedosto kaatui liian suurena (käyttämäni ohjelma oli alkeellinen, eikä soveltunut kuvien käsittelyyn). Ajattelin tuolloin, ennen Reijo Wileniuksen poismenoa, että ehkä niin oli tarkoitettu, ja painatin kirjaa vain itselleni muistoksi. Kun alkuvuodesta 2020 kävin Stuttgartissa ja näin alkuperäisen koulurakennuksen paikalla työmaan, mielessäni heräsi uudelleen kirjan toteuttaminen julkiseen käyttöön. Kotiin palattuani avasin tiedoston ja jälleenrakensin teoksen. Viimeistely jäi puolitiehen, kuten edelliselläkin kerralla. Saatuani luvan Uuden laulun Kalevalaa koskevaan tekstiini liittyen, päätin julkaista Waldorf Henkeen kirjani heti maaliskuun alussa 2020, kun se vielä pysyi koossa.....
Vanha vertaus tupakasta pitänee paikkansa tässäkin, poskisauhuja poltellessa Waldorf ei pääse vaikuttamaan. Se on vedettävä henkeen asti, jotta ihminen voi kokea vaikutuksen kokonaisvaltaisesti. Mikäli teos nähdään osana "henkisen kasvun Snellman-korkeakoulun" vapaan ajattelun tietä, se voi toimia oikealla tavalla ja oikeassa mielessä.